Hei sinä!

Tervetuloa lukemaan tämmöistä kotikutoista ruokablogia, joka käsittelee vähähiilihydraattista ja mahdollisimman sokeritonta ruokavaliota. Ohjenuorana on viljan, tärkkelyksen ja sokereiden välttäminen. Olen kahden viime kuukauden aikana joutunut laittamaan ruokavalioni ja muutenkin elämäntapani täysremonttiin elimistöni mennessä sellaiseen tilaan, ettei ulospääsyä enää muuta kautta ollut. Päätin, että lääkkeiden käytön sijaan (sinänsä hupaisaa, sillä isäni on lääkäri) kokeilen täysin uutta ruokavaliota ja huomaan sen auttaneen ongelmiini. Asiaan olen paneutunut puhtaasti internetin avustuksella; joskus näinkin!

Diagnosoin itselläni siis muutama kuukausi sitten lukuisia nettiartikkeleita, -sivustoja ja -keskusteluja luettuani ns. hiivasyndrooman. En aiheesta avaudu tässä sen enempää, lisätietoa löytyy kuukkelin avustuksella, jos sattuu kiinnostamaan; siispä KVG! HS ei virallisesti ole mikään sairaus, enkä itsekään koe sitä niin (perinteinen lääketiede ei tunnusta sitä), vaan ainoastaan elimistön tila, johon pystytään vaikuttamaan useimmissa tapauksissa nimenomaan oikealla ruokavaliolla. Jotkut käyttävät ongelmiinsa tavallisia lääkkeitä, minä ainoastaan homeopaattisia oikeanlaisen ravinnon ohella (ainakin toistaiseksi). Projekti on kestänyt muutaman kuukauden ja on vielä siis kesken, mutta olen mielestäni päässyt jo ns. induktiovaiheen ohi. Kyse ei ole karppauksesta, vaikka tämä sitä vähän muistuttaakin. En siis pyri kasaamaan päivittäistä ravinnonsaantiani eläinrasvoista jne.

Ruokavaliooni kuuluu ruoka-aineita, jotka sisältävät luonnostaan vähän hiilihydraatteja ja mahdollisimman vähän sokereita. Olen toki hankkinut mm. steviaa ja erytritolia (ns. karppisokeri) makeisia leipomuksia ym. varten, mutta olen huomannut tykästyneeni ennemminkin ruoka-aineiden luontaisiin makuihin, enkä enää juurikaan käytä mitään makeutusaineita. En myöskään syö paljonkaan makeaa (tumma suklaa on ikävä poikkeus!). Otan paljon energiaa rasvasta, päinvastoin kuin valtion viralliset ohjeet suosittelevat.

Ennen tähän ruokavalioon siirtymistä en olisi voinut kuvitellakaan luopuvani leivästä, maitokahvista tai hunajasta (jota tosin aina välillä haikailen esimerkiksi jogurtin joukkoon). En olisi voinut kuvitellakaan syöväni nautinnolla maustamatonta jogurttia tai juovani Parisienne-kahvia mustana. Vaan nykyään teen niin ja innolla.. Vai onko tämä vain sitä, että ihmismieli sopeutuu ja luontainen kykyni addiktoitua kaikkeen hyvään ja sallittuun auttaa minua elämässä eteenpäin?? Rakastan ruokaa ja syömistä, mikä ehkä auttaa tässä tilanteessa.

Mene ja tiedä, tervetuloa tutustumaan resepteihin ja muuhun höpinän, jota tämä blogi tulee myös sisältämään.

Sara