Noniin, nyt on sitten päästy vauhtiin niin pyöräilyn kuin rullaluistelunkin saralla. Rullailtu on muutamaan otteeseen ja nyt myös kokeiltu tota sotkemista vähän paremmin (= pitempi lenkki). Hain äskettäin toiselta kaveriltani käytetyn vanhan tunturin (superhalvalla, kun ei tiedä kestääkö tämä rikkinäinen polveni loppujen lopuksi koko lajia), jonka vein huoltoon (mm. uudet renkaat ja satula) tätä uutta liikuntaharrastusta varten, enkä malta odottaa että saan sen käsiini.. Ensi viikolla kuulemma!

Kävin siis pyöräilemässä äskön tuolla alkuperäisellä lainabaikillani noin 7 kilometrin suhteellisen vauhdikkaan reissun, ja ihan hyvinhän se kulki. Olin syönyt paria tuntia ennen lähtöä kunnollisemman aterian, joten energiaakin tuntui hieman olevan, vaikka pakarat ja ulkoreidet sanoivatkin auts.. Mutta polvi luojan kiitos ei!

Rullaluistelusta on sellainen hauska huomio, että se ei ainakaan vielä (näin tekniikkaa opetellessa) ota henkeen lainkaan, vaan tekemisen huomaa vasta sillä hetkellä, kun rullat ottaa pois jalasta - ensimmäisen (noin 6-7 kilsaa) lenkin jälkeen olin lähes kaatua, sen verran olivat jalat saaneet tekemistä. Kummallista, ettei sitä tahdo huomata rullien päällä! Ainoastaan siitä huomaa huonon kunnon, että välillä sitä voimaa ei meinaa riittää loiviinkaan ylämäkiin. Mutta lihaksiin ei kuitenkaan "satu", kuten polkiessa. Lieneeköhän kyse kehon tasapainopisteen erosta?

Näitä miettiessä, kuulumisiin!

Sara